Vietimme kaksi yötä (14.-16.7.) Triestessä, joka on kaupunki Italiassa ihan Slovenian rajan vieressä. Siellä asuu mun ihana ystävä Ivana, johon tutustuin vaihtovuoden aikana Ecuadorissa. Otettiin Ivanaan yhteyttä vähän yli viikko ennen visiittiä ja kysyttiin saadaanko yöpyä hänen luona ja saatiinhan me!
Triesteen meneminen oli yksi seikkailu... Meillä piti olla yksi tunnin vaihto jossain ihan pikkusessa tuppukylässä ja jäätiin siinä ainoina pois junasta. Se oli oikeesti ihan aavekylä eikä siellä näkyny ketää. Sitten meitä vastaan tuli joku juna-aseman tyyppi, joka kattoi meitä ihan ihmeissään ja kysyi, mitä tehdään siellä. Selitettiin, että meillä on tunnin vaihto tällä asemalla, josta jatketaan Sezanaan mistä meidät tullaan hakemaan Triesteen. Mies sanoi, että sellaista junaa ei ole tulossa, koska se on ollut jossain onnettomuudessa ja korvaava bussi lähtee seuraavalta juna-asemalta, joka on 10km päässä eikä sinne menisi samana päivänä junia, joilla päästäisiin korvaavan bussin luo. Mietittiin siinä sitte hetkonen että jaa-a, mitäs tehdään, kun siinä kylässä ei pahemmin ollut raitsikoita tai metroja joilla oltaisi myöskään voitu kulkea.
Sitten siihen tuli joku toinen mies ja ne keskusteli sloveniaksi jotain ja nauroi ilmeisesti meille. Keskustelun jälkeen toinen mies sanoi, että menkää tohon bussiin ja osoitti paikoillaan seisovaa tyhjää bussia. Toteltiin kiltisti ja sitten hän itse hyppäsi kuskin paikalle ja lähti ajamaan. Siis isolla bussilla, jossa oli vain Ville, minä ja bussikuski. Kiemurreltiin teillä ja mietittiin Villen kanssa, että ollaan varmaan yhdessä elämämme oudoimmista tilanteista, kun istutaan ainoina bussissa joka on matkalla johonkin ja jota ajaa joku. 20 minuutin kuluttua saavuttiin kuitenkin sille juna-asemalle, jolta korvaava bussi lähtisi. Hypättiin pois bussista ja kiiteltiin kuskia (joka ei pyytänyt mitään korvausta siitä, että se antoi meille tollasen privaattikyydin) :D Ihan super kilttiä! Tulisiko Suomessa kenenkään bussikuskin mieleen heittää kahta eksynyttä lammasta juna-asemalta toiselle vaan ihan hyvää hyvyyttään? Öööö ei.
Ivana haki meidät Sezanasta ja pian oltiin onnellisesti Triestessä. Niillä oli ihana talo vuorenrinteellä, ja parvekkeelta näkyi kaunis meri! Meille oltiin pedattu pedit valmiiksi ja huoneessa odotti myös kaksi Oreo-pakettia (Ivana tietää että rakastan niitä ihan sairaasti). Samana päivänä käytiin korkealla kirkolla katselemassa näkymiä, kierreltiin kaupungissa autolla ja illalla mentiin kuulemma kaupungin parhaaseen pizzeriaan pizzalle! Oikeeta italialaista pizzaaa! Oli namia. Ivana tarjosi meille ruuat ja me kiiteltiin ihan korvat punottaen. Niiiin kilttiä!!!! Mukana oli koko ajan myös Ivanan ystävä, joka oli todella hauska ja mukava.
Seuraavana päivänä kun herättiin, aamupala oli katettu pöytään ja se oli aika erikoinen suomalaiseen verrattuna: kahvia, keksejä ja Nutellaa. Hyvää se kuitenkin oli (voiko mikään missä on Nutellaa olla pahaa...:D?) Sitten lähdettiin Triestessä sijaitsevaan Miramaren linnaan! Se oli kaunis sekä sisältä että ulkoa. Sisäänpääsymaksu oli vaan 2e. Loikoiltiin myös rannalla ja lähdettiin syömään Ivanan äidin meille tekemää lasagnea. Oli varmaan parhainta lasagnea ikinä (äitin tonnikalalasagnen rinnalla;)). Siinä sivussa oli myös tomaatti-mozzarellasalaattia ja lapattiin sitä Villen kanssa lautaselle suu hymyssä. Kukaan muu ei kuitenkaan ottanut sitä ja kävi ilmi, että siellä on tapana syödä salaatti vasta ruuan jälkeen? (Mitäs Venla, onks se ny sit ruuansulatuksen kannalta hirveen fiksu järjestys XD)
Myöhemmin käppäiltiin Triesten keskustassa ja ostettiin Villen kanssa vitosen rantapyyhkeet. Tajuttiin meinaan että ei oo hirveen kiva makoilla niillä meidän retkipyyhkeillä biitsillä kun niihin pitäis myös kuivata suihkun jälkeen. Sitten syötiin maailman parasta jätskiä!!!! Tiedettiin kyllä, että Italiassa on hyvää jädeä mutta voi jestas<3 Siitä varsinkin Ville oli jätskin suurena rakastajana erittäin onnellinen. Ja totta kai meidän ei itse tarvinut niitäkään maksaa.
Illalla Ivanan isä halusi grillata meille. Ruoka oli taas herkullista ja me kyllä nautittiin ihan hirveesti siitä että saatiin kunnon ruokaa. Samoin nautittiin siitä että saatiin olla pari yötä jossain muualla kuin hostellissa, käydä mukavassa suihkussa, matkustaa paikasta A paikkaan B ihan tavallisen henkilöauton kyydissä ja olla ihanien ihmisten kanssa. Ei todellakaan tuntunut siltä, ettei muka oltaisi nähty Ivanan kanssa kahteen vuoteen!! Kaikki oli ihan niinkuin ei edes ikinä oltaisi oltu erossa. Koko perhe oli ihan uskomattoman vieraanvarainen ja kiltti meille. Se oli niin viiden tähden hotellia!
Seuraavana aamuna kun lähdettiin, saatiin mukaan heiltä eväspussit, joissa oli sämpylä, hedelmä ja suklaapatukka....ihan kuin ei vielä oltaisikaan saatu tarpeeksi osaksemme vieraanvaraisuutta :D Taas punaisina kiiteltiin ja kiiteltiin vähän lisää. Sitten Ivana vei meidät juna-asemalle ja sanottiin hyvästit. Harmitti tosi paljon lähteä, olisi ollut ihana vielä jäädä Triesteen pariksi päiväksi. Meitä kuitenkin odotti Venetsia :)
Ps. Meillä on Triestestä paljon ihania kuvia, mutta blogger ei jostain syystä lataa niitä nyt lainkaan. Laitan ne myöhemmin eri postaukseen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti